296. Raymond Aguileralle annettu Uni 21 Helmikuuta 1993, klo.6:32 aamulla.

Näin unen uusien talojen asuinalueen rakennustyömaasta. Rakennustyömiehet rakensivat joitakin uusia taloja asumalähiöön. Minä ja veljeni menimme sinne toimittaaksemme jotakin, ja siinä oli kaikki mitä meidän oli tarkoitus tehdä. En tiedä miten tai miksi, tai mihin meidän oli tarkoitus toimittaa tämä tavara. Mutta meidän piti mennä sinne ja toimittaa se tavara, mikä se sitten olikaan. Joten, me toimitimme sen tavaran, luulen että se oli hiekkaa. Rakennustyömiehet tekivät töitä talojen välissä, maalaten niitä, jotkut panivat laastia niihin, ja toiset vain rajasivat.

Siellä kadulla, näin kaksi vanhaa miestä jotka työskentelivät tiehöylän kanssa, kauhoen ja työntäen hiekkaa uudelle kadulle. Se ei ollut tavallinen asfalttikatu, luulen että se oli betonia tai jotain betonia muistuttavaa, mutta en ole varma, sillä he käyttivät rakennusmetodia jota en aikaisemmin ollut nähnyt, mutta nämä kaksi vanhaa miestä tasoittivat katua. Veljeni ja minä vain katselimme, meidän työmme oli toimittaa hiekka, tai jotain.

Kaikki muut tekivät työtä, ja me vain seisoimme siinä katsomassa. Lopulta minun veljeni kyllästyi ja lähti seuraamaan jotakuta sellaisen pienen kukkulan taakse. Minä jäin siihen yksikseni, ja aloin itsekin kyllästymään. Joten, aloin etsimään miestä joka minut oli palkannut. Sillä halusin palkkani jotta voisin lähteä. Kuulin kuinka vanha mies työskenteli ja siirsi hiekkaa paikasta toiseen, toisen vanhan miehen kanssa.

Minua alkoi kovasti kiinnostamaan mistä hän puhui. Kuuntelin häntä ja katselin kun hän työskenteli. Hän ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota, hän sivuutti minut. Minä vain seisoskelin siinä hölmönä ja kuuntelin ihmisiä, ja katselin kun he tekivät töitä. Jotenkin minusta tuntui kuin olisin tullut suoraan koulunpenkiltä tai jotain. Sillä minä tunsin rakentamisen periaatteet, mutta tämä tie oli jollainlailla erilainen ja uudenlainen.

Seuraava asia mitä näin, oli kun seurasin sitä vanhaa miestä, kuin räkänokkainen pentu. Mies oli vanha, ja jotenkin aavistelin että hän oli pomo, mutta en tiennyt. Hän ei näyttänyt pomolta, muut tuntuivat tekevän omaa hommaansa niiden muutaman talon rakennustöissä. Näin ihmisten tulevan hänen luokseen ja kysyvän häneltä asioita, mutta hänen elkeensä eivät olleet Pomon elkeitä.

Vaikutti siltä kuin ainoa asia mikä hänellä olisi ollut mielessään oli tämä pieni kadunpätkä jolla hän työskenteli. Näytti siltä kuin hän olisi tehnyt töitä yksikseen, lukuun ottamatta sitä toista vanhaa miestä. Joten, päätin kysyä häneltä mistä löytäisin miehen joka maksaisi laskun. Sillä olin jo tehnyt työni, enkä halunnut seistä siinä kuluttamassa aikaani.

"Missä Pomo on?" kysyin. Ensin hän jätti minut ikään kuin huomiotta. Kysyin häneltä uudestaan, " Tiedätkö kuka on Pomo?" Hän ei sanonut sanaakaan, jatkoi vain puuhiaan. Seurasin häntä yhteen taloon, ja talon edessä näin hänen levittävän hiekkaa, ja näyttävän eräälle miehelle mitä tehdä. Menin taas hänen luokseen ja kysyin, " Kuka täällä on Pomo, joku palkkasi minut, enkä tiedä kuka se oli?" Hän ei sanonut mitään…

Sitten hän sanoi, " Tule tänne," ja minä seurasin. En vain pysynyt sen vanhan miehen perässä. Kysyin taas saman kysymyksen, " Seuraa vain minua, " Hän sanoi. Joten minä seurasin. Hän alkoi levittää lisää hiekkaa. Sanoin taas, " Tiedätkö kuka on tämän yhtiön omistaja? Joku soitti minulle ja pyysi toimittamaan hiekkaa."

Sitten löysin itseni autotallista tämän vanhan miehen kanssa, ja joka puolella oli ihmisiä. Jostain syystä hän sanoi, " Seuraa minua", ja ryömi suuren kaatopaikkatraktorin perävaunun alle. Jostain syystä tämä traktorirekka-auto oli parkkeerattu asuinalueen talon autotalliin. Se tuntui mahdottomalta, mutta se oli parkkeerattu sisälle.

Minulla ei ole aavistustakaan miksi, mutta me molemmat seisoimme traktorirekan edessä, ja sitten yhtäkkiä Hän alkoi ryömiä traktorin alle päästäkseen autotallin oviaukolle. Hän sanoi, " Seuraa minua." Joten minä seurasin häntä traktorin perävaunun alle, mikä tuntui hyvin omituiselta. Vanhaksi mieheksi Hän liikkui hyvin nopeasti, mutta minä hankkiuduin traktorin alle, ja ryömin hänen perässään. Jostain syystä reitti traktorin alla muuttui kapeammaksi ja pienemmäksi.

Sitten, kun yläpuolellani oleva traktori alkoi liikkua, minua alkoi pelottaa, mutta onnistuin pääsemään toiseen päähän turvallisesti. Siinä vaiheessa kun pääsin rekka-auton alta pois, Hän seisoi ulkopuolella lapioimassa hiekkaa. Minä sanoin taas, " Tiedätkö kuka minut palkkasi? Haluaisin saada maksun. Että voisin lähteä." Hän sanoi, " Sinä haluat tehdä työtä, eikö niin?" Minä sanoin, " Kyllä, Joo, minulla on nälkä. Tiedätkös, en ole oikeastaan tehnyt työtä vähään aikaan." Hän sanoi, " No, ota tämä hiekka ja levitä sitä."

Hän halusi minun levittävän sitä joka puolelle, sellaiselle omituiselle betonipinnalle, jota he työstivät; se ei ollut asfalttia eikä betonia. Hän sanoi, " Ota tämä pieni lapio, ja ala levittämään sitä, ja tee niin kuin minä sanon. Ja luulen että hän sanoi, "Ja minä etsin sen tyypin joka sinut palkkasi," tai jotain sen tapaista. Hän oli hieman epämääräinen.

Sitten hän meni miehen luokse joka näytti olevan se joka hoiti rahaa, tai tiliä. Ensin luulin että hän kertoi kirjanpitäjälle minusta, mutta kuunnellessani huomasin heidän keskustelevan jostain muusta. Joten vanha mies sanoo kirjanpitäjälle, "Aion lähettää tämän nuoren miehen luoksesi. Tämä kaveri tarvitsee rahaa lentääkseen johonkin paikkaan." Hän sanoi, "Pidä huoli siitä että hänen rahansa ovat valmiina, ja että lentokyyti on valmiina maanantaiaamuun mennessä. Sillä minä haluan että tämä tyyppi pääse siihen paikkaan ajoissa."

Hän antoi kirjanpitäjälle käskyjä. Silloin minä vasta ymmärsin että vanha mies oli iso Pomo; se vanha mies jota olin seurannut. Sitten Hän sanoi minulle, "Kirjanpitäjä tekee hyvää työtä. Hän vaikuttaa kiireiseltä, mutta hän tulee tekemään mitä minä käskin, katso vain, niin näet."

Minä kysyin taas, "No, kuka se tyyppi oli joka minut palkkasi?" Hän sanoi, "Tule tänne." Ja taas Hän antoi minulle lapion ja sanoi, "Haluan sinun levittävän hiekkaa joka paikkaan täällä, kaikkialla missä näet kohdan missä ei ole hiekkaa, siihen minä haluan sinun levittävän hiekkaa." Muistan tunteneeni oloni hyväksi ja onnelliseksi sisäpuolella, sillä nyt minulla oli todellista työtä. Jostain syystä en ollut oikeastaan tehnyt työtä, ja työ näytti helpolta, ja lapio oli pieni. Arvelin että työ olisi helppoa, ja rakennustyöstä saisi melko hyvän palkan.

Joten minä sanoin, "No, okei, jukra, veljeni ja minä saatiin vihdoin vähän työtä mitä me molemmat voimme tehdä, eikä se ole vaikeaa." Joten, aloin etsiskelemään häntä, niin että hänkin voisi tehdä työtä. Kyselin kaikilta, ja joku kertoi hänen menneen kukkulan toiselle puolelle asuntoalueen taakse joidenkin ihmisten kanssa. Yritin etsiä häntä, tuloksetta. Sanoin itsekseni, "Miksiköhän hän lähti. No, kyllä hän palaa."

Vanha mies lähti ja meni jonnekin muualle. Joten, minä tartuin lapioon, ja aloin kauhoa hiekkaa. Työskennellessäni, suuri hinausauto joka hinasi autoa, ajoi viimeistelemättömän kadun yli, jota vielä rakennettiin. Minä sanoin itsekseni, " Tuo hinausauto repii rikki tuon uuden kadun." Mutta vanha mies ei edes suuttunut. Hän ei sanonut sanaakaan, eikä näyttänyt huolestuneelta. Lopulta, minulta loppui hiekka, eikä Hän ollut neuvonut minua mistä saisi lisää hiekkaa. Missään ei ollut hiekkakasoja. Kuljin ympäri etsiskellen vanhaa miestä.

Lopulta löysin hänet, ja ikään kuin naulasin hänet seinään, ja sanoin, "Okei, tarvitsen opastusta siitä mitä minun pitää tehdä, ja miten se pitää tehdä." Hän sanoi, "Hei, kaikkialla missä näet hiekkaa kaduilla, pidä se kosteana, ja niille alueille missä hiekkaa ei ole, levitä sitä." Hän jatkoi, "Sillä ihmiset sijoittavat hyvin rahansa tällaisiin kiinteistöihin. Kukaan ei halua että heidän katunsa halkeilevat. Joten, pidä hiekka kosteana niin katu ei halkeile. Hiekka auttaa katua kuivumaan hitaasti. Se estää sitä halkeilemasta, sillä ihmiset ovat maksaneet paljon rahaa näistä kodeista. Joten, haluan sinun pitävän kaiken kosteana."

Hän sanoi, "Tule tänne, annan sinulle alueen joka kaipaa hiekoitusta." Minä sanoin, "Hyvä," Sillä nyt olin saanut ohjeita, ja tiesin täsmälleen mitä minun piti tehdä. Tunsin itseni hyvin ylpeäksi. Tartuin pieneen lapiooni ja käytin sitä vähää hiekkaa mitä minulla oli, ja seurasin häntä ulos, ja löysin itseni erään autotallin edestä joka kaipasi hiekoitusta. Joten, ylpeänä minä levitin hiekkaa niille alueille jotka hiekkaa kaipasivat, ikään kuin olisin ollut joku ammattimainen hiekkaihminen.

Tässä vaiheessa kaikki teki omaa hommaansa, ja minä juoksentelin ympäriinsä pienen lapioni kanssa joka oli täynnä hiekkaa, ja levittelin hiekkaa alueille jotka kaipasivat hiekkaa. Olin levittänyt hiekkaa jonkin aikaa, ja sitten yhtäkkiä, löysin itseni taas autotallin sisältä, jossa oli välineitä. Sitten, minun seisoessani siellä odottamassa, ja miettiessä, "Mitä minun nyt pitäisi tehdä, minulta on hiekka loppu?" sisäpuhelin laitettiin päälle. Sitten vanha mies alkoi puhumaan minulle sisäpuhelimen välityksellä.

Minulla ei ole aavistustakaan kuinka hän saattoi tietää minun olevan autotallissa, mutta hän sanoi, "Ray, minä tiedän että sinä olet Kristitty." Hän sanoi, "Tulet kuulemaan kaikenlaista näiltä rakennustyömiehiltä, sillä he ovat pahoja suustaan, ja he tulevat sanomaan erinäisiä asioita Kristillisyydestä, ja semmoista. Joten, jos he kuulevat että sinä olet Kristitty, he tulevat pistämään sinut koville," Hän sanoi, "Älä sinä kuuntele heitä." En pystynyt kuulemaan hänen varoitustaan kaiken metelin johdosta mitä sillä pienellä alueella oli.

Yritin kuunnella ohjeita siitä mitä pitäisi tehdä, ja mitä ei pitäisi tehdä. Sillä hän sanoi että rakennustyömiehet kiusaisivat minua jos saisivat tietää että olen Kristitty. Mutta en voinut kuulla hänen opastustaan autojen ja muun toiminnan takia. Kuuntelin niin tarkkaan kuin voin, mutta kaikki hälinät hukuttivat sisäpuhelimesta kuuluvan vanhan miehen äänen. Sitten opastukset vain loppuivat. Hän ei saanut tietää etten ollut kuullut kaikkia neuvoja. Kuulin ainoastaan alun: "Älä anna niiden ihmisten järkyttää sinua sillä mitä sanovat likaisilla suillaan", siinä oli kaikki mitä kuulin. Joten, sanoin itsekseni, "Paras että pidän suuni kiinni, enkä puhu mitään."

Joten, suurin piirtein työajan loppuessa, ääni vain lakkasi. Ihmisiä alkoi tulla sisään autotalliin, palauttamaan välineitä ja muuta tavaraa. Kuulin heidän juttelunsa ja aloin tuntemaan oloni levottomaksi ja turvattomaksi. Muistan tunteneeni oloni hyvin levottomaksi työni suhteen. En ollut missään vaiheessa saanut täydellisiä ohjeita siitä, miten minun pitäisi työni suorittaa, tai, miten saisin palkkani, tai, minkä verran.

Mutta vanha mies sanoi. Tule takaisin huomenna, vaikken olisikaan täällä. Pidä huoli siitä, ettei katu pääse halkeilemaan, kastele sitä, pidä huoli että se on hiekoitettu, ja sinun käy hyvin. Minä pidän huolta siitä että saat paljon työtä." Sitten Uni vain päättyi. En koskaan saanut tietää kuka vanha mies oli tai mikä hänen nimensä oli. Yritin etsiä yhtiön nimeä yhtiön välineistä, mutta tuloksetta. En koskaan saanut selville kuka maksaisi palkkani, tai kuinka paljon. Muuta en tiennyt, kuin että olin saanut uuden työn. Sellainen oli uneni.

Kommentti:

Mietin vieläkin unta. Muistan rukoilleeni hyvin voimakkaasti ennen nukkumaanmenoa eilen illalla. Rukoilin koko sydämelläni että Pyhä Henki opastaisi minua, ja puhuisi minulle. Odotin, ja odotin, enkä saanut vastausta, mutta sain tämän unen. Luulen että vanha mies oli Jumala, ja Hän kertoi minulle työstäni. En koskaan tule ymmärtämään Jumalaa, ja Hänen tapojaan. Hän on oikeudenmukainen, mutta Hän on vaikeasti saavutettava, ja Hän on rakastava.

Hän halusi antaa minulle työn joka ei olisi kovin vaikea. Hän ei halunnut että rakennustyömiehet kiusaisivat minua. Joten, Hän käytti aikaa kertoakseen minulle, ja varoittaakseen minua siitä mitä toiset työntekijät tekisivät. Minulle tuottaa vaikeuksia käsittää miksi veljeni jätti minut yksin, ehkä veljeni oli Kristuksen Ruumis, ja rakennustyömiehet olivat maailman ihmisiä, mutta, hän jätti minut yksikseni, ja seurasi jotakuta toista. En tiedä minne, mutta minä jäin yksikseni pienen lapion kanssa joka oli täynnä hiekkaa, ja ohjeiden kanssa, että katua pitäisi kastella, ja asettaa hiekkaa kadulle ettei se halkeilisi.

En tiedä jos kuuntelet Herra, mutta minä rakastan sinua. Toivon että voisin saada sinut seinää vasten. Sinä tunnut aina pääsevän minulta karkuun. En vain tunnu voivan saada sinua istutettua eteeni, voidakseni kysyä, "Mitä seuraavaksi tapahtuu?" Tunnut aina olevan neljä tai viisi askelta minua edellä. Kaikki mitä voin sanoa, Herra, on, "Minä yritän, teen parhaani; siinä kaikki mitä voin sanoa."

e-mail: Ray@prophecy.org
Jos tahdot auttaa tämän palveluksen rahoittamisessa paina lahjanäppäintä

tai kirjoita osoitteeseen: Raymond Aguilera, PO Box 20517, El Sobrante, CA. 94820-0517, USA.,

Mikäli olet kiinnostunut tilaamaan Profetioiden kirjan, näpäytä kirjaa

Copyright 1989-2001, Raymond Aguilera.